Japaninmatkalla kesällä 2026 Kioton historiallisissa maisemissa ja Kurama vuorella Reikin juurilla. Osa 1.

2 tuntia sitten

11 min käytetty lukemiseen

Kirjoittanut: Cira Ståhlberg, Kuvat: Cira ja Kalle Ståhlberg (copyright)

Matka alkaa: Kansain lentoasema ja ensimmäiset tunnit Japanissa

Laskeuduimme Osakan Kansain kansainväliselle lentoasemalle kello 12.30 paikallista aikaa. Olimme täyttäneet maahantuloon tarvittavat ilmoitukset jo Suomessa, mikä osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi. Säästyimme pitkältä jonottamiselta maahantulotarkastuksessa ja pääsimme lyhyempään jonoon, joka eteni sujuvasti. Vain muutamassa minuutissa passeihimme oli saatu leimat, ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Seuraavaksi vuorossa olivat tullin ja elintarvikkeiden maahantuonnin tarkastukset. Japanissa suhtaudutaan tarkasti erityisesti lihan ja tuoreiden hedelmien maahantuontiin. Onneksemme olimme varautuneet matkaan etukäteen ja nauttineet eväämme jo lentokoneessa.

Ystävällinen nuori naisvirkailija kysyi minulta vielä englanniksi, mistä tunsin matkakumppanini. Kun vastasin hänen olevan aviomieheni, nainen hymyili ja päästi meidät jatkamaan. Vielä yhdellä tarkastuspisteellä varmistettiin kasvojemme vastaavuus aiemmin otettuihin tunnistetietoihin.

Näin olimme vihdoin valmiit aloittamaan Japanin-seikkailumme!

Seuraavana tehtävänä oli löytää Toyotan autonvuokrauspiste, josta olimme varanneet menopelimme ennakkoon. Hetken etsiskelyn jälkeen löysimme oikeat opasteet. Ne olivat hieman yllättäen turisti-infotiskin suuntaan nähden vastakkaisella seinällä, joten niiden huomaaminen ei onnistunut aivan ensi yrittämällä.

Parkkihalliin ja julkisiin kulkuneuvoihin johtavat opasteet sen sijaan löytyivät helposti. Autovuokraamo sijaitsi tuloaulan vastapäisessä rakennuksessa, ja saimme siellä heti erinomaista asiakaspalvelua.

Samalla pääsimme tutustumaan yhteen japanilaisen arjen kiinnostavista erikoisuuksista: paikallisiin wc-tiloihin. Vuokraamon vessassa oli tarjolla japanilaisten käymälöiden tuttuja pesu- ja äänitoimintoja, joiden ominaisuuksia pääsimme testaamaan käytännössä. Jo ensimmäisinä tunteina Japani alkoi tarjota pieniä kulttuurielämyksiä aivan arkisissakin tilanteissa.

Autolla Kiotoon, ensimmäinen ilta keisarillisen palatsin kupeessa

Lähdimme ajamaan kohti Kiotoa, jonne saavuimme iltapäivällä noin kello 15.30. Ajomatka sujui mukavasti ja joutuisasti, sillä lentokentältä perille pääsemiseen kului vain noin puolitoista tuntia. Japanin moottoriteillä nopeusrajoitukset vaihtelivat reitillämme 80 ja 100 kilometrin tunnissa välillä, ja paikoin oli myös tietöitä. Olimme vuokranneet auton kahdeksi viikoksi, joten pääsisimme tutustumaan Kioton lisäksi laajemminkin Japanin eri alueisiin. Vasemmanpuoleinen liikenne vaati tietysti hieman totuttelua. Liikenne tuntui kuitenkin rauhalliselta ja ennakoitavalta. Erityisesti ilahdutti se, kuinka joustavasti muut autoilijat antoivat tilaa kaistaa vaihdettaessa ja pitivät turvavälejä myös moottoriteillä. Jännittävää matkasta moottoriteitä pitkin Kiotoon teki se, että reitti kulki heti lentokentältä lähtiessä korkeita siltoja pitkin ja kaupunki sekä vierellä levittäytyvät taajamat jäivät kauas alapuolelle. Vaikutuksen ajomatkalla tekivät yhtäältä horisontissa siintävät vuoret ja toisaalta myös Osakan pilvenpiirtäjät.

Olimme varanneet Booking.comin kautta kahdeksi yöksi huoneen viiden tähden Kyoto Brighton Hotelista, joka sijaitsee lähellä Kioton keisarillista palatsialuetta. Edullisen hintansa lisäksi hotelli osoittautui erinomaiseksi valinnaksi myös palveluidensa, sekä sijaintinsa puolesta. Pitkän matkustuspäivän jälkeen hotellihuoneen mukavuudet ja länsimaiset vuoteet houkuttelivat meidät nopeasti rentoutumaan. Nukuimme todella hyvät yöunet.

Ennen iltakävelylle lähtöä halusin kuitenkin vielä kokeilla huoneessa odottavaa japanilaista teenvalmistussettiä. Valmistin meille ohjeiden mukaan matchat eli hienoksi jauhetusta vihreästä teestä ja kuumasta vedestä sekoitetut juomat. Vispasin kuumaa vettä matcha-jauheen sekaan varovasti bambuvispilällä, kunnes sain aikaan tasaisen vihreän juoman.

Tee oli maukasta ja virkistävää. Lentomatkan ja ajamisen jälkeen kupillinen matchaa tuntui juuri sopivalta tavalta aloittaa tutustuminen japanilaiseen kulttuuriin.

Iltapäiväkävely Kioton keisarillisella palatsialueella

Lähdimme vielä samana iltana kävelylle läheiselle Kioton keisarilliselle palatsi-alueelle. Laaja puisto puutarhoineen tarjosi miellyttävän ympäristön pitkän matkustuspäivän päätteeksi.

Kioto toimi Japanin keisarillisen vallan keskuksena vuosisatojen ajan. Kaupungista tuli pääkaupunki vuonna 794, jolloin keisari Kanmu siirsi hovinsa Heian-kyōhon, nykyisen Kioton paikalle. Keisarillinen hovi siirtyi Tokioon vuonna 1869.

Palatsialueen ympärillä levittäytyvä Kyoto Gyoenin puisto on vaikuttava kokonaisuus. Laajat kävelyreitit, puut ja puutarhamaisemat muodostavat rauhallisen keitaan keskelle kaupunkia. Jo ensimmäisenä iltana oli hienoa päästä näkemään, kuinka saumattomasti Kiotossa yhdistyvät historia, luonto ja nykypäivän kaupunkielämä.

Jatkoimme kävelyä pohjoiseen ja osuimme sattumalta kauppahallille, jossa oli elintarvikeliikkeitä ja kirjakauppoja. Ostimme kotiinviemisiksi matchaa ja vihreää teetä. Myös Japanilainen teekulttuuri alkoi tulla tutuksi heti matkan ensimmäisenä päivänä.

Illalliseksi valitsimme paikallisen kauppahallissa sijaitsevan ravintolan, joka tarjosi tuoretta kalaa. Sashimi-annokset ja paistettu kalafilee olivat todella maukkaita. Kahden hengen illallisen hinnaksi tuli noin 25 euroa, vaikka nautimme ruoan kanssa myös alkoholittomat oluet.

Yksi Japanissa nopeasti huomiota herättävä asia oli vihreän teen tarjoaminen ruokailun yhteydessä maksutta. Samaa käytäntöä kohtasimme useissa ravintoloissa matkamme aikana.

Ensimmäinen ilta Kiotossa oli onnistunut yhdistelmä rentoutumista, paikallisia makuja ja historiallisia maisemia. Varsinainen matkamme tarkoitus odotti kuitenkin vielä seuraavana päivänä.

Reikin Alkulähteillä - Kurama vuorella

Valmistuin keväällä 2026 Suomen Usui Reiki Ryoho -yhdistyksen Reiki-opettajaksi. Japaninmatkamme tärkeimpänä tarkoituksena olikin päästä tutustumaan Reikin historiallisiin juuriin ja vierailla paikoissa, jotka liittyvät menetelmän kehittäjän Mikao Usuin elämään ja hengelliseen etsintään.

Reikin kehittäjänä tunnettu Mikao Usui syntyi 15. elokuuta 1865 nykyisen Gifun prefektuurin alueella. Hänen kehittämänsä Usui Reiki Ryōhō -menetelmä syntyi Japanissa 1900-luvun alkupuolella ja levisi myöhemmin eri puolille maailmaa.

Reikin historian yhteydessä mainitaan usein Kioton pohjoispuolella sijaitseva Kurama-vuori. Perimätiedon mukaan Usui koki siellä vuonna 1922 syvän hengellisen heräämisen eli satorin, jonka yhteydessä hän sai oivalluksen Reiki-menetelmän kehittämiseen. Tapahtumien yksityiskohdista ja Kuraman merkityksestä Reikin synnyssä on erilaisia tulkintoja, mutta vuori on vakiinnuttanut asemansa tärkeänä vierailukohteena monille Reiki-harjoittajille. Sellaisena se näyttäytyi minullekin.

Vierailu Kuramalla oli mahdollisuus tutustua henkilökohtaisesti kulttuuriin, hengellisiin perinteisiin ja ympäröivään luontoon, joihin Reikin historiaa käsittelevät kertomukset liittyvät.

Varsinaiseksi kohteeksemme valikoitui Kurama-vuorella sijaitseva Kurama-dera-temppeli, joka tunnetaan alueen merkittävänä hengellisenä keskuksena.

Kurama Dera -yli 1200 vuotta historiaa vuorten rinteillä

Kurama-dera 鞍馬寺 sijaitsee metsäisellä Kurama-vuorella noin 25 minuutin ajomatkan päässä Kioton keskustasta. Junalla matkaan olisi kulunut arviolta 40 minuuttia, joten kohde olisi ollut saavutettavissa myös julkisilla kulkuneuvoilla. Google Maps osoittautui muutenkin hyödylliseksi apuvälineeksi Japanin liikenteessä ja reittien suunnittelussa.

Temppelin historia ulottuu vuoteen 770, jolloin munkki Gantei perusti paikalle varhaisen pyhäkön. Temppelin perinteisessä perustamiskertomuksessa kerrotaan, kuinka Gantei saapui vuorelle valkoisen hevosen johdattamana ja sai apua Bishamontenilta, buddhalaiselta suojeluksen ja vaurauden jumaluudelta.

Vuonna 796 temppelialuetta laajennettiin Fujiwara no Isenon aloitteesta. Kurama-derasta kehittyi vuosisatojen kuluessa tärkeä uskonnollinen keskus, jonka perinteisiin ovat vaikuttaneet buddhalaisuus ja paikalliset vuoreen liittyvät uskomukset.

Temppelin arkkitehtuuri edustaa perinteistä japanilaista temppelirakentamista. Puiset rakennukset, koristeelliset katot ja luonnonmukaisesti ympäristöön sovitettu rakennuskanta muodostavat kokonaisuuden, jossa ihmisen rakentama ympäristö ja metsäinen vuoristomaisema täydentävät toisiaan. Rakennuksia on historian aikana kunnostettu ja rakennettu uudelleen, joten nykyinen kokonaisuus ei ole kaikilta osin alkuperäinen.

Kurama-vuoreen liittyy myös kuuluisa tarina Minamoto no Yoshitsunesta, yhdestä Japanin tunnetuimmista historiallisista sotureista. Legendan mukaan Yoshitsune vietti nuoruudessaan aikaa Kuraman vuorella ja harjoitteli siellä sotataitoja. Hänen tarinansa on säilynyt japanilaisessa kansanperinteessä, kirjallisuudessa ja teatterissa.

Kurama-vuori tunnetaan lisäksi yhteydestään Reikin historiaan ja hengelliseen harjoitukseen. Vaikka Reikin alkuperään liittyvät kertomukset eivät kaikilta osin ole historiallisesti todennettavissa, ymmärsin hyvin, miksi juuri tällainen luonnon keskellä sijaitseva paikka on jäänyt elämään monien ihmisten mielissä hengellisen etsinnän ja sisäisen rauhan symbolina.

Nousu Kuramalle

Olin lukenut etukäteen tarinoita Japanin vaikeakulkuisista vuoristopoluista ja pyhiinvaeltajien kohtaamista vaaroista. Siksi yllätyin positiivisesti, kun nousu temppelille osoittautui odotettua helpommaksi. Reitillä oli leveitä portaita, joiden ansiosta eteneminen oli selkeää ja turvallisen tuntuista.

Matkan varrella oli myös kahvila, josta sai kevyttä välipalaa, jäätelöä ja juotavaa sekä pieniä matkamuistoja. Palveluista huolimatta vastaan tuli hämmästyttävän vähän muita vierailijoita. Viisituntisen vierailumme aikana näimme alle kymmenen ihmistä, joista suurin osa vaikutti oman arviomme mukaan japanilaisilta.

Heinäkuun noin 30 asteen lämpötila toi nousuun oman haasteensa. Olimme kuitenkin varautuneet vesipulloilla, ja temppelin porteilta oli mahdollista lainata puisia kävelysauvoja. Reitin varrella ja temppelialueella oli myös juoma-automaatteja, kuten Japanissa tuntuu olevan lähes kaikkialla.

Automaatit ovatkin oma ilmiönsä. Niistä saa juomien lisäksi monenlaisia välipaloja ja muita arjen tarvikkeita. Japanissa onkin ilmeisen pitkälle kehittynyt automaattien ja itsepalvelun kulttuuri!

Ylhäältä avautui vaikuttava näkymä tiheään metsään. Puiden latvukset ja vuorenrinteitä peittävä kasvillisuus muodostivat lähes yhtenäisen vihreän seinämän. Oli helppo ymmärtää, kuinka vaikeakulkuinen maasto olisi ilman merkittyjä reittejä ja portaita, ja millainen se on ollut sata vuotta sitten, sensei Usuin ja muiden pyhiinvaeltajien kulkiessa metsäisiä polkuja.

Metsä oli niin tiheä, että eteneminen ilman valmista polkua olisi ollut todella vaikeaa ja paikoin jopa mahdotonta. Luonnonsuojelualueella ei olisi voinut kuvitellakaan lähtevänsä raivaamaan omaa reittiä oksia katkomalla ja muutamille pienemmille metsään lähteville poluille oli laitettu esteitä ja kieltomerkkejä pitämään uskaliaimmat vierailijat loitolla.

Vierailu temppelissä

Yksi vierailun mieleenpainuvimmista kokemuksista oli tilaisuus päästä osallistumaan temppelin sisällä järjestettyyn rukoushetkeen.

Olin saanut etukäteen käsityksen, ettei temppelin sisäosiin olisi mahdollista päästä ja että valokuvaaminen olisi sisätiloissa kielletty. Aloin kuitenkin tutkia sisäänkäynnin vieressä olevia opastauluja ja huomasin, että temppelin toiminnan tukemiseen tarkoitetun lahjoituksen yhteydessä oli mahdollista esittää henkilökohtainen rukouspyyntö.

Pian matkamuistotiskin takaa ilmestyi englannin kieltä hyvin puhuva mies, joka kysyi, haluaisinko päästä osallistumaan rukoukseen. Vastasin myöntävästi.

Hän ojensi minulle paperin, johon tuli kirjoittaa oma nimi ja rukouspyyntö. Mies kirjoitti nimeni vielä japanilaisilla kirjoitusmerkeillä ja selitti, kuinka toimitus käytännössä etenisi.

Seuraava rukoushetki alkaisi kello 13, noin 20 minuutin kuluttua. Minun tuli riisua kengät ennen sisään astumista ja kumartaa kunnioituksen osoituksena rukouksen toimittavalle henkilölle. Japanissa kengät riisutaan monissa sisätiloissa, ja eri tiloissa voidaan käyttää omia tossujaan. Tämä tapa oli jo entuudestaan tuttu, mutta oli silti kiinnostavaa päästä kokemaan se osana temppelin uskonnollista rituaalia.

Kävin vielä hetkeksi ulkona ja palasin paikalle hyvissä ajoin, jo varttia ennen alkamisajankohtaa.

Kun ovet avattiin, minut ohjattiin istumaan matalalle puupenkille ensimmäiseen riviin, keskelle salia. Edessäni avautui vaikuttava alttarialue, jossa oli toinen toistaan upeampia patsaita, suitsukeastioita, suuri rumpu, metallisia kelloja ja värikkäitä seinävaatteita. Esillä oli myös esineitä, joiden pitkä historia ja kulttuurinen merkitys tekivät kokonaisuudesta erityisen arvokkaan tuntuisen.

Ovet suljettiin takanani. Ulkopuolelta sisätilaan näki vain hämärästi seinustan pienistä raoista. Minulle jäi hetki aikaa istua hiljaa ja rauhoittua ennen toimituksen alkamista. Käytin odotusajan meditaatioon ja annoin ajatusten hiljalleen asettua.

Pian huoneeseen saapui arviolta 80–90-vuotias nunna. Hän tervehti minua nimeltä ja kumarsi syvään. Nousin itsekin seisomaan ja vastasin kumarrukseen. Hän toivotti minut tervetulleeksi ja viittasi minut takaisin istumaan.

Nunna sytytti nipun suitsukkeita ja aloitti rukoussutran laulamisen. Samalla hän soitti suurta gongia rytmikkäästi. En osannut japania muutamaa sanaa enempää, mutta tunnistin rukouksesta myös Reikin harjoittajille tuttuja symbolien nimiä. Ainakin Dai Kō Myō, suuri valo, mainittiin osana toimitusta.

Valoon liittyvä symboliikka oli nähtävissä myös temppelirakennuksen ulkopuolella, suuren mandalaa muistuttavan kuvion keskellä. Olin huomannut sen jo aiemmin, mutta rukoushetken jälkeen se tuntui saavan uudenlaisen merkityksen.

Toimitus kesti noin puoli tuntia. Istuin hiljaa, kuuntelin rukouslaulua ja gongin ääntä ja annoin kokemuksen vaikuttaa omalla tavallaan. En ole buddhalainen, mutta uskonnolliseen rituaaliin osallistuminen tuntui luontevalta ja arvokkaalta. Koin tilanteen tervetulleena voimavarana ja mahdollisuutena pysähtyä.

Lopuksi kiitin nunnaa, ja hän kiitti minua. Hän ojensi minulle kaksin käsin käärön, jonka tarkoituksena oli tuoda onnea. Ele tuntui lämpimältä ja kunnioittavalta.

Säilytän kääröä kotona lasivitriinissä muiden tärkeiden muistoesineideni rinnalla. Se muistuttaa minua paitsi Kurama-vuoresta myös hetkestä, jolloin sain osallistua vieraassa kulttuurissa toimitukseen, jonka merkitystä ei tarvinnut ymmärtää jokaisen sanan kautta.

Tämä oli matkan henkilökohtaisesti yksi merkittävimpiä kokemuksia. Olin saapunut Japaniin Reiki-opettajana, ja pääsin kokemaan jotakin sellaista, jota en olisi osannut etukäteen suunnitella. Sain Kurama-vuorella myös oman pienen Satorini -oivalluksen siitä että henkinen matkani oli vasta alussa, mutta kulkemassa vahvasti kohti valoa, ja oikeaa suuntaa.

Metsäpolku, juurakot ja Kibunen laakso

Rukoushetken jälkeen tapasimme jälleen mieheni kanssa. Hän oli odottanut ulkopuolella ja käyttänyt ajan temppelin ympäristön valokuvaamiseen.

Jatkoimme yhdessä tutustumista temppelialueen ulkopuolisiin polkuihin ja metsikköön, josta avautuu reitti kohti Kibunen laaksoa. Siellä huomiomme kiinnittyi valtavaan juurakkoon, jossa puiden juuret kietoutuivat toisiinsa ja kulkivat osittain maanpinnan yläpuolella. Luonnon muovaamat muodot olivat vaikuttavia, ja metsä tuntui lähes satumaiselta.

Kibune tunnetaan pyhään veteen liittyvistä perinteistään sekä joen varrella sijaitsevista tunnelmallisista ravintoloistaan. Alueella voi kesäisin nauttia aterioita joen ylle rakennetuilla tasanteilla, joilla virtaava vesi tuo helpotusta kuumuuteen. Alueen vesiperinteisiin liittyy myös japanilainen sake-kulttuuri.

Meidän oli kuitenkin palattava takaisin Kuramaan, sillä auton pysäköintiaika asetti vierailulle rajat.

Kuramassa olisi helposti voinut viettää pidemmänkin ajan. Esimerkiksi Kurama Onsen tunnetaan kuumista lähteistään, jotka tarjoavat mahdollisuuden rentoutua vaelluksen jälkeen. Alueella olisi voinut myös yöpyä kylpylähotellissa ja tutustua vuoren ympäristöön rauhallisempaan tahtiin.

Tällä kertaa matkabudjettimme ei kuitenkaan venynyt kaikkeen. Noin 200 euroa yöltä maksava kylpylähotelli jäi suunnitelmien ulkopuolelle, vaikka Kioton viiden tähden hotellimme olikin maksanut vain noin 80 euroa yöltä. Olimme onnistuneet löytämään erinomaisen majoituksen kohtuulliseen hintaan, joten päätimme hyödyntää sen sijaintia ja jatkaa tutustumista Kiotoon.

Kioton keisarillinen palatsi -historiaa ja puutarhojen rauhaa

Kioton keisarillisen palatsin alue oli meille jo ensimmäisen illan kävelyltä tuttu. Palatsialueen historia ja laajat puistomaisemat tekevät siitä kiinnostavan vierailukohteen, vaikka aikaa ei olisikaan käytettävissä kokonaisen päivän verran.

Kioto toimi Japanin keisarillisen vallan keskuksena vuosisatojen ajan. Nykyinen palatsi on rakentunut pitkän historian aikana useiden tulipalojen ja jälleenrakennusten seurauksena. Monet nykyisistä rakennuksista ovat vuodelta 1855, ja niiden arkkitehtuuri kunnioittaa vanhaa japanilaista hoviperinnettä.

Palatsin merkittävimpiin rakennuksiin kuuluu Shishinden-seremoniasali, jossa on järjestetty tärkeitä keisarillisia toimituksia. Rakennuksen perinteinen arkkitehtuuri, luonnonvärinen puu ja sypressinkuorella katettu katto kuvastavat japanilaisen hovikulttuurin hillittyä eleganssia.

Meitä ympäröivät erityisesti palatsialueen puutarhat ja laajat kävelyreitit. Puut, avoimet nurmialueet ja huolellisesti suunnitellut maisemat tarjosivat rauhallisen hengähdyspaikan keskellä kaupunkia.

Suosittelenkin varaamaan Kioton keisarillisen palatsin alueeseen tutustumiseen riittävästi aikaa. Jo pelkkä kävely laajassa puistossa antaa hyvän käsityksen siitä, miten luonto, arkkitehtuuri ja historiallinen ympäristö liittyvät toisiinsa Kiotossa.

Fushimi Inari Taisha- iltakävelyllä henkien maailmassa

Seuraavan päivän päätteeksi suuntasimme Fushimi Inari Taishan pyhätölle. Se on yksi Japanin tunnetuimmista shintolaisista pyhäköistä ja erityisen kuuluisa tuhansista punaisista torii-porteistaan, jotka muodostavat vuorenrinteelle jatkuvan porttikäytävien verkoston.

Fushimi Inari Taishan pyhäkkö on omistettu Inarille, riisin, sadon, vaurauden ja elinkeinojen jumaluudelle. Sen perustamisvuotena pidetään perinteisesti vuotta 711. Pyhäkkö on siten yksi Kioton vanhoista uskonnollisista kohteista.

Tunnusomaisia torii-portteja ovat lahjoittaneet yritykset ja yksityishenkilöt kiitokseksi saadusta onnesta ja menestyksestä tai toivoessaan niitä tulevaisuudessa. Porttien takapuolelle on usein kirjoitettu lahjoittajan nimi ja lahjoituspäivä.

Punaisen ja oranssin sävyiset portit muodostavat vaikuttavan käytävän, joka johdattaa kävijän syvemmälle metsäiselle vuorenrinteelle. Reitti kulkee useiden pienempien pyhäköiden ja kivisten hahmojen ohi. Inariin liittyvä kettu on erityisen yleinen symboli, sillä kettujen uskotaan toimivan jumaluuden sanansaattajina.

Iltakävely oli hieno tapa päättää päivä, johon oli mahtunut niin paljon kulttuuria, ja tutustumista Japanin pitkään historiaan. Valitsimme vierailumme ajankohdaksi illan myös siitä syystä, että päiväsaikaan alue on pakkautunut täyteen muitakin uteliaita turisteja. Illalla saimme kulkea valaistua reittiä pitkin seuranamme vain muutama kymmen muita satunnaisesti ohikulkevia matkailijoita.

Fushimi Inarin tunnelma poikkesi selvästi Kurama-deran metsäisestä rauhasta ja keisarillisen palatsin arvokkaasta ympäristöstä. Täällä huomio kiinnittyi punaisten porttien rytmiin, metsän vihreyteen ja pyhäkön omaleimaiseen symboliikkaan.

Shintolaisuus ja buddhalaisuus ovat vaikuttaneet Japanin kulttuuriin vuosisatojen ajan, ja niiden perinteet näkyvät maassa rinnakkain monin eri tavoin. Jo muutamassa päivässä olimme päässeet tutustumaan tähän monimuotoisuuteen useasta näkökulmasta: Kurama-deran buddhalaisesta temppeliperinteestä keisarillisen hovin historiaan ja lopuksi Fushimi Inarin shintolaiseen pyhäkköön, unohtamatta pohjois-kioton paikallisväestön suosimaa illallispaikkaa temppelialueen lähistöllä sijaitsevan kauppahallin kupeessa.

Oli vaikuttavaa huomata, kuinka erilaisia kokemuksia Kioto saattoi tarjota. Vuoristossa koettu hiljaisuus, rukoushetken henkilökohtainen merkitys, palatsialueen puistot ja Fushimi Inarin ikoniset portit muodostivat kokonaisuuden, joka jää pitkäksi aikaa mieleen.

Vanhaa Kiotoa -Gion ja puutarhat

Kioton-vierailumme ei kuitenkaan päättynyt tähän. Seuraavina päivinä tutustuimme vielä Gionin alueeseen ja kävimme puutarhassa, jonka lammen keskellä kulkeva kivimuodostelmapolku muistutti lohikäärmeen selkärankaa.

Gionissa kiertelimme perinteisen japanilaisen kaupunkimiljöön keskellä ja vilkuilimme, näkyisikö geishoja eli Kiotossa geikoiksi kutsuttuja perinteisen taiteen ammattilaisia. Geishojen kohtaaminen olisi ollut kiinnostava lisä matkaan, mutta jo alueella käveleminen oli oma kokemuksensa.

Gionin tunnelma poikkesi selvästi kaupungin moderneista ostoskaduista. Alueella kulkiessa huomio kiinnittyi perinteisiin rakennuksiin, kapeisiin katuihin ja siihen, kuinka vanha kaupunkimiljöö on säilynyt osana nykyistä Kiotoa.

Puutarhassa puolestaan saimme nauttia aivan toisenlaisesta ympäristöstä. Lammen keskellä kulkevat kivet muodostivat erikoisen polun, jota pitkin saattoi edetä askel kerrallaan veden ympäröimänä. Lohikäärmeen selkärangaksi nimetty kivimuodostelma oli mieleenpainuva yksityiskohta, ja puutarhan rauhallinen tunnelma tarjosi mukavan vastapainon kaupungilla kävelemiselle.

Puutarhakävelyn jälkeen suuntasimme vielä Kioton keskustan ostoskaduille. Nekin osoittautuivat kokemisen arvoisiksi. Kaupungin tarjonta ulottuu perinteisistä käsitöistä ja paikallisista herkuista moderneihin liikkeisiin, ja ostoskaduilla pääsee näkemään aivan toisenlaisen puolen Kioton arjesta. Mukaan tarttui myös perinteinen yukata-aamutakki Kiotolaiselta kirppikseltä!

Kaiken kaikkiaan suosittelisin varaamaan Kiotoon ja sen lähialueisiin tutustumiseen vähintään viisi päivää. Meiltäkin jäi vielä näkemättä paljon. Emme ehtineet vierailla esimerkiksi Kinkaku-jissa eli Kultaisessa paviljongissa, Ginkaku-jissa eli Hopeisessa paviljongissa, Nanzen-jin buddhalaisessa temppelissä tai Nijōn linnassa.

Näihin kohteisiin tutustuminen jää siis mahdolliselle seuraavalle Kioton-matkalle. Kaupungissa riittää nähtävää niin historian, arkkitehtuurin, puutarhojen kuin paikallisen kulttuurinkin ystäville, eikä kaikkea tarvitse yrittää mahduttaa yhteen tai kahteen päivään.

Matka Jatkuu..

Japanissa matkustaminen tuntuu siltä, kuin jokaisen kulman takana odottaisi uusi tarina.

Osa niistä löytyy vanhoista rakennuksista ja historiallisista lähteistä, osa paikallisista tavoista ja omista kohtaamisista.

Minulle tämän matkan yhdeksi erityisimmistä kokemuksista jäi vierailu Kurama-vuorella.

Reiki-opettajaksi valmistumisen jälkeen oli merkityksellistä päästä tutustumaan paikkoihin, jotka liittyvät Reikin historiaan ja hengelliseen perinteeseen. Samalla matka tarjosi paljon muutakin: uusia makuja, japanilaisen arjen pieniä ihmeitä, historiallisia maisemia ja yhteisiä kokemuksia aviomieheni kanssa.

Kioto osoitti, kuinka monipuolinen matkakohde se on. Vuoristossa koettu hiljaisuus, temppelin rukoushetki, keisarillisen palatsialueen rauha, Fushimi Inarin punaiset portit ja Gionin perinteiset kadut muodostivat yhdessä matkan, jonka muistoihin on mukava palata.

Tämä oli vasta Japanin-seikkailumme alkua. Edessä oli vielä lisää uusia maisemia, kohtaamisia ja kokemuksia, jotka syventäisivät käsitystämme tästä kiehtovasta maasta.

Lisää matkakertomusta Japanin-seikkailustamme seuraavassa blogitekstissä!